Koti on hyvin henkilökohtainen ja emotionaalinen käsite. "Oma tupa, oma lupa", sanotaan sananlaskussakin. Mutta entä jos kotina onkin suojeltu talo? Asukkaiden ja suojeluviranomaisten väliseen vuorovaikutukseen sisältyy niin yhteistyötä kuin eripuraakin. Asetelma luo helposti ristiriitoja, kun osapuolten toiveet ja tavoitteet eivät kohtaa.
Kotina suojeltu talo. Arkea, elämää ja rakennussuojelua Suomessa ja Saksassa on humanistinen puheenvuoro rakennetun kulttuuriperinnön suojelukysymyksistä ja asukaslähtöisestä talotutkimuksesta. Teos on syntynyt opiskelijaprojektina Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen laitoksella Porin yliopistokeskuksessa.
Teoksen pääasiallisena lähteenä on käytetty haastatteluja. Niissä asukkaat itse omien kertomustensa kautta tulkitsevat elämäänsä vanhassa talossa ja pohtivat suhdettaan rakennussuojeluun Vanhan Rauman maailmaperintökohteessa, Porin 5. kaupunginosassa, Altes Landin maaseudulla ja entisessä DDR:ssä. Asuinpaikkaan liittyvät muistot ja kertomukset synnyttävät myös yhteydentunteen talon aikaisempiin asukkaisiin sukupolvien ketjussa.