TURUN YLIOPISTO
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma
Suomen menetettyä jatkosodan jälkeisissä alueluovutuksissa noin kymmenesosan pinta-alastaan joutui yli 400 000 suomalaista lähtemään kodeistaan ja kotiseudultaan. Pro gradu-tutkimuksessani tarkastelen Hiitolan, yhden luovutetun alueen pitäjän, muotoutumista muistin paikaksi uusilla asuinsijoilla jälkipolvien haastattelujen sekä Hiitola-säätiön julkaisujen ja Eeva Kilven Hiitolaan viittaavien kaunokirjallisten teosten kautta. Hiitolan muotoutuminen muistin paikaksi näiden representaatioiden kautta nähtynä on esimerkki menetetyn kotiseudun muotoutumisesta muistin paikaksi.
Ranskalainen Pierre Nora lanseerasi termin lieu de memoire, suomennettuna muistin paikka, toimittamassaan teossarjassa Les Lieux de Mémoire (1981—1991). Muistin paikka voidaan käsittää joko fyysisenä paikkana tai symbolisena instrumenttina. Tutkimukseni Hiitola on nimenomaan symbolinen muistin paikka, joka on olemassa vain ihmisten mielissä. Välineenäni symbolisten muistin paikkojen tarkastelemiseksi ovat representaatiot. Representaatiot esittävät muistin paikkaa, tässä tapauksessa Hiitolaa, sellaisena kuin ihminen sen haluaa esittää tai kykenee esittämään.
Tutkimuksessani etsin Hiitola-representaatioiden kerrostumia kaivautumalla nykyhetkestä taaksepäin. Haastatteluissa neljä hiitolaisjuurista nuorta kertoi minulle omasta muistin paikastaan. Hiitola-säätiön ja Eeva Kilven teosten perusteella Hiitolan sodanjälkeisessä kehityksessä muistin paikaksi on löydettävissä kolme kerrostumaa. Päällimmäisenä on Neuvostoliiton ja Hiitolan aukeamisesta alkanut kerrostuma, jolloin sekä fyysinen Hiitola että keskustelu ja muistelu avautuivat. Kutsun sitä avautumisen ajanjaksoksi. Keskimmäisenä on 1970-luvulla alkanut kerrostuma, jota kutsun sopeutumisen tarkastelun ajanjaksoksi. Ajanjakson representaatioissa on nähtävissä karjalaisuuteen ja siirtokarjalaisuuteen kohdistuvan kiinnostuksen uudelleen herääminen. Pohjimmaisena on sotien jälkeen muotoutunut kerrostuma, jota kutsun sopeutumisen alkamisen ajanjakso. Nämä varhaisimmat representaatiot kertovat nimenomaan paikasta nimeltä Hiitola. Kerrostumat eivät ole selvärajaisia ja paikoin ne kulkevat limittäin.
Hiitola muistin paikkana on osa yksittäisten ihmisten ja yhteisöjen muistamista ja muistelua. Muistoissa tietyt asiat toistuvat ja tietyt unohtuvat. Yhteinen muistin paikka on osaltaan kommemoraation, eli yhteisössä tai yhdessä tapahtuvan muistelun tulosta. Haastattelujen perusteella Hiitola on muistin paikka myös jälkipolville. Heidän muistin paikkansa on hyvin samanlainen kuin julkaistujen representaatioiden. Toistuvia teemoja Hiitolan muistin paikan representaatioissa ovat etenkin kaunis luonto, kärsimykset, työntäyteisyys, maanviljelys sekä ikävä. Koettu menetys on kaiken pohjana.
Hiitola, muistin paikka, representaatio, kommemoraatio, muistitieto, siirtokarjalaisuus