TURUN YLIOPISTO
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma
Venäläinen Jevgeni Zamjatin kirjoitti vuonna 1920 tieteiskirjallisen teoksen Me, jota voidaan perustellusti pitää ensimmäisenä fiktiivisen sortoyhteiskunnan eli dystopian kuvauksena ja esimerkiksi Aldous Huxleyn Uuden uljaan maailman (1932) ja George Orwellin Vuonna 1984 (1949) teosten edeltäjänä. Zamjatin visioi teoksessaan kokonaan lasisen, tulevaisuuteen sijoittuvan ja teknologisesti edistyneen Ainoan Valtion kaupunkivaltion, jossa numeroin kooditetut ja valtiovallan toimin yhdenmukaistetut kansalaiset asuvat tarkoin kontrolloitua ja kellontarkasti suunniteltua elämäänsä. Tutkielmani tarkoitus on selvittää, millaisessa infrastrukturaalisessa ympäristössä ja millaisten teknologisten järjestelmien ja laitteiden fiktiivisessä yhteiskunnassa Ainoan Valtion kansalaiset asuvat. Lisäksi selvitän, miten nämä teknologiset järjestelmät ja tekniset laitteet linkittyvät oman aikansa käsityksiin, mistä Zamjatin mahdollisesti sai vaikutteensa ja miten Zamjatinin kuvauksien voidaan tulkita toteutuneen 1920-luvun Venäjällä ja Neuvostoliitossa. Kutsun tutkimustani kulttuuriseksi digi-arkeologiaksi, jonka lähtökohtana on digitaalisen kulttuurin historiallisten kontekstien selvittäminen eli ihmisen ja teknologian kohtaaminen ja siitä syntyneet kokemukset tiettynä menneenä aikana.
Lokakuun vallankumousta seuranneessa teknologisessa huumassa Neuvosto-Venäjällä rakennettiin maailman suurinta utopiaa, sosialistista paratiisia, Neuvostoliittoa. Teknologian ja uuden neuvostoihmisen avulla piti rakennuttaman kaikilla yhteiskunnan alueilla uusi ja uljaampi kansakunta. Avantgarde loisti taiteessa, konstruktivistiset ja futuristiset liikkeet loivat toinen toistaan riemukkaampia visioita tulevaisuuden moderneista yhteiskunnista, sen lentävistä kaupungeista ja uusista uljaista ihmisistä. Teknologiaan kohdistui päättäjissä ylitsevuotavia odotuksia, joita Zamjatin Me-teoksellaan kuvasi ja satirisoi. Zamjatinin ajatukset ja visiot olivat täysin ristiriidassa vallankumouksen jälkeisten päättäjien ajatusten kanssa, ja Me osaltaan heikensi ja kyseenalaisti oman aikansa venäläisten päättäjien valta-asemaa. Toisaalta voidaan nähdä, että Zamjatin ei ollut ajatuksineen yksin, vaan hän kuvasi kansan vaiettua ja peiteltyä, yleistä valtaapitäviin, kommunismiin, teknologioihin ja niitä hallinnoiviin kohdistuvaa kyseenalaistavaa mielipidettä. Fiktiiviset teknologiat ja niistä rakentuneet laajemmat järjestelmät ovat Zamjatinin tapauksessa, kuten olen tutkielmassani yrittänyt tuoda julki, liitettävissä todellisiin menneisiin, nykyisiin ja tuleviinkin teknologioihin.
digi-arkeologia, teknologia, tieteiskirjallisuus, dystopia, Venäjän historia, lasiarkkitehtuuri, kontrolli, seksi, aikataulu, lentäminen, avaruuden valloitus