TURUN YLIOPISTO
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma

Viljanen, Marjo:
Virtuaalikennelit tyttöjen omana tekniikkahauskana. Suomalaisen virtuaalikenneltoiminnan muutos 1990-luvun alusta vuoteen 2010.
Pro gradu, 78 sivua, 5 liitesivua.
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma, Digitaalinen kulttuuri 2010.



Tämän pro gradu — tutkielman aiheena on suomalaisessa virtuaalikenneltoiminnassa tapahtuneet muutokset 1990-luvun alusta vuoteen 2010. Tarkastelun kohteina ovat muutokset virtuaalikennelien sisällössä, käyttäjissä sekä harrastusmuodoissa. Lisäksi tämä tutkielma selvittää, mitä virtuaalikennelit ovat ja mitä pelillisiä ja leikillisiä piirteitä niistä löytyy.

Tutkimusmenetelmiksi valitsin virtuaalietnografian, nettikyselyn virtuaalikennelharrastajille sekä kahden verkkokeskustelupalstan, Karvaturrit-foorumin ja Lemmikkipalstojen käyttämisen aineistona. Karvaturrit-foorumilla julkaisemaani nettikyselyyn vastasi yhteensä 34 harrastajaa. Vastaajat olivat 10—20 —vuotiaita tyttöjä, suurin osa vastaajista oli syntynyt vuosina 1993—1994.

Alkuaikojen virtuaalikennelit olivat niin sanottuja hoitajakenneleitä, joissa toiminta painottui virtuaalisten koirien hoitamiseen kirjoittamalla kuvitteellisia hoitotarinoita kennelsivujen pitäjän vieraskirjaan. Virtuaalikennelit luotiin yleensä netin ilmaispalvelimille käyttäen neonvärejä sekä aikakaudelle tyypillisiä vilkkuvia kuvia ja tekstejä. Innostuksen laantuessa kennelit jätettiin roikkumaan bittiavaruuteen. Oikeat koiraharrastajat suhtautuivat negatiivisesti tähän esiteinien ja teinien virtuaaliharrastukseen, koska virtuaalikennelharrastajilla ei tuolloin ollut tietoa tekijänoikeuslaeista, jotka koskivat myös netissä oikeiden kennelien sivuilla olleita valokuvia. Aloittelijat kopioivat ja suoralinkittivät lupaa kysymättä toisten kuvia omille virtuaalikennelsivuilleen.

Vuosien 2001 — 2002 aikana virtuaalikennelharrastajat perustivat virtuaalisia liittoja, joiden myötä harrastus järjestäytyi erilaisten sääntöjen kehittymisen myötä. Kenneleissä ryhdyttiin hoitajatoiminnan sijasta kasvattamaan koiria ja kilpailemaan niiden kanssa virtuaalisissa kilpailuissa oikeaa koiraharrastusta mahdollisimman tarkasti jäljitellen. Harrastajat opettelivat koodaamaan kennelsivunsa ja ryhtyivät valokuvaamaan itse koiria esimerkiksi koiranäyttelyissä.

Tällä hetkellä virtuaalikennelit elävät murroskautta. Osa harrastajista toivoo virtuaalikenneltoimintaan vielä enemmän realistisuutta kuten harrastuksen kansainvälistämistä, osa puolestaan haikailee nostalgisesti hoitaja-kennelaikoja. Jatkotutkimuksen kannalta olisi oleellista seurata myös oikean koiraharrastuksen siirtymistä internetiin, koska virtuaalikenneltoiminta pyrkii jäljittelemään mahdollisimman tarkasti oikeaa koiraharrastusta. Vaikka virtuaalikenneltoiminta sisältää sekä pelillisiä että leikillisiä piirteitä, niin parhaiten sitä kuvaa termi tyttöjen oma tekniikkahauska.


Asiasanat:

virtuaalikennel, internet, verkkoyhteisö, verkkojulkaisu


Takaisin