TURUN YLIOPISTO
Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelma
Tutkimuksessa tarkastelin kriisiviestintää Facebookissa Fukushiman kriisin aikaan. Halusin selvittää millaista viestintä oli sekä kansalaisten kommentoinnissa että organisaation tiedotuksessa. Tarkasteltava ajanjakso oli Fukushiman kriisin tapahtuman aikaan, maaliskuun puolivälissä vuonna 2011. Tutkimukseni menetelmäsuuntauksena käytin laadullista tutkimusta ja tutkimusaineiston hankinnassa hyödynsin sosiaalista mediaa. Aineiston analyysimenetelmänä käytin lähilukua. Tutkimuksessani hyödynsin osittain myös triangulaatiota, koska käytin tiedonhankintamenetelmänä myös asiantuntijahaastatteluja.
Tarkasteltavana oli neljä toimijaa, joiden Facebook-sivuja tutkin Fukushiman kriisin aikaan. Ne olivat Embassy of Finland in Tokyo (Tokion Suomen suurlähetystö), Säteilyturvakeskus STUK, Greenpeace Suomi sekä Ydinvoima kuuluu menneisyyteen —ryhmä.
Kriisiviestintä on tärkeä osa organisaation toimintaa ja tänä päivänä on tärkeää sisällyttää kriisiviestintäsuunnitelmaan myös sosiaalinen media. Sosiaalinen media on vielä uusi kriisiviestinnän kanava, mutta yhä enenevässä määrin yksi tärkeimmistä viestintäkanavista. Fukushiman ydinvoimalaonnettomuus oli ensimmäinen suuri kriisi sosiaalisen median aikana ja sosiaalisen median valmiudella testattiin organisaatioiden kriisiviestinnän tehokkuus.
Sosiaalinen media on tuonut viestintään uudenlaista viestimiskulttuuria. Tutkimani toimijat tiedottivat kriisistä Facebookissa, mutta myös kansalaiset olivat mukana organisaatioiden sosiaalisen median tiedotuksessa. Kriisin aikaan ihmiset kommunikoivat aktiivisesti ja näyttivät tunteita avoimesti Facebookissa. Toimijoiden Facebook -seinät muodostuivat kansalaisten yhteiseksi kokoontumispaikaksi. Fukushiman kriisin aikaan keskustelu oli monipuolista ja kriittistä, välillä jopa aggressiivista.
kriisiviestintä, sosiaalinen media, Facebook, viestintä, digitaalinen kulttuuri, sidosryhmät, organisaation maine, yhteisöllisyys, tunteet, kansalaismedia